Nykyisin puhutaan paljon maallistumisesta, kirkosta eroamisista ja tyhjistä kirkoista. Vallalla on käsitys, että nykyihmistä ei kiinnosta usko eikä uskonto. Monikulttuurisuus ja uskontojen kirjo vaikeuttavat koulujen uskonnonopetuksen järjestelyjä. 

Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa haastateltiin Kirkon tutkimuskeskuksen johtajaa Kimmo Kääriäistä. Hänen mielestään ihminen on edelleen kiinnostunut uskonnosta. - Uskonnon luonne on muuttunut, mutta uskonto sinänsä ei ole mihinkään häviämässä. Perimmäiset kysymykset elämän tarkoituksesta ja kuolemasta pohdituttavat yhä ihmisiä, Kääriäinen sanoo.

Kirkolla on tehtävää. Lähimmäisen rakkauden toteuttaminen diakoniatyön keinoin, kuunteleminen ja tukeminen ovat edelleen "muodissa". Kirkon tukea tarvitaan surun ja murheen aikana. Ihminen tarvitsee toivon näkökulmaa epätoivon keskellä. Tämä on koettu viime päivinä Naantalissa. Olemme tarvinneet toisiamme. Ihmiset ovat halunneet auttaa.

On totta, että jumalanpalveluksissa käy vähemmän ihmisiä kuin odotamme. Pitäisikö jumalanpalvelusta taas muuttaa? Pitäisikö järjestää vaihtoehtoisesti erilaisia jumalanpalveluksia eri teemoin? Vai hyväksymmekö vain sen, että tavallisessa jumalanpalveluksessa käydään harvakseltaan ja liikkeelle lähdetään silloin kun tarvitaan apua ja tukea tai joissakin erityistilanteissa. Naantalin kirkko oli viimeksi täynnä lauantain muistoillassa.

Yhteisen kirkkovaltuuston ja paikallisseurakuntien seurakuntaneuvostojen toimikausi päättyy ensi vuoden lopussa. Suomen ev.lut. kirkon seurakuntavaalit järjestetään vuoden 2010 marraskuussa.

Äänestää voivat kaikki seurakunnan 16 täyttäneet jäsenet. Ehdolle asettuvan tulee täysi-ikäisyyden lisäksi olla konfirmoitu. Valeissa asetetaanehdokaslistoja, joilla täytyy olla vähintään 10 allekirjoittajaa.

Naantalin, Merimaskun ja Rymättylän seurakunnat yhdistyivät vuoden alussa. Yhteinen kirkkovaltuusto ja seurakuntaneuvostot muodostettiin "paperivaalein" vuoden 2006 seurakuntavaalien tuloksen perusteella. MV" Naantalin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston ja jokaisen seurakunnan seurakuntaneuvoston toimikausi päättyy ensi vuoden lopussa, koska Suomen ev.lut kirkon seurakuntavaalit järjestetään vuoden 2010 marraskuussa.

Näissä vaaleissa voivat ensimmäisen kerran äänestää 16 vuotta täyttäneet jäsenet. Aikaisemmin ikäraja on ollut 18 vuotta. Ehdokkaaksi asettuvan tulee edelleen olla täysi-ikäinen ja lisäksi konfirmoitu. Vaaleissa asetetaan ehdokaslistoja, joilla täytyy olla vähintään 10 allekirjoittajaa.

Vaaleista on tulossa valtakunnallinen kampanja, jonka yksi näkyvä teema on 1. kerta. Meillä paikallisesti lisäksi: kaksi äänestyslippua.

Mieti, voisitko ryhtyä ehdokkaaksi!

Tänä kesänä olen ollut useita kertoja mustikassa. Jännä huomata, että ruokahalu kasvaa syödessä. Joka reissulla on jäänyt sellainen olo, että tänne täytyy tulla uudestaan.

Marjoja poimiessa metsän hiljaisuudessa ja tuulen huminassa mieli rauhoittuu ja tuntuu, että ajatukset kiirivät aivan eri tavalla kuin kotioloissa. Tulee mieleen lapsuuden juttuja, joita ei ole muistanutkaan. Nousee myös monia syvällisiä ja hengellisiä näkökulmia. Tulin myös siihen tulokseen, että pitää paikkansa usein kuulemani: Luonnossa on lähellä Jumalaa, joskus lähempänä kuin kirkossa. Laulussakin sanotaan: "Nyt metsä kirkkoni olla saa".

Tästä huolimatta juuri nyt minulla on ikävä kotikirkkoni jumalanpalvelukseen.

Nautitaan vielä kesästä ja sen antimista!

Me niin työntekijät kuin luottamushenkilöt ja seurakuntalaisetkin olemme opetelleet elämään seurakuntayhtymässä jo kolme kuukautta. Kaikki kolme seurakuntaa ovat edelleen itsenäisiä ja hengellinen elämä seurakunnissa on jatkunut entiseen malliin.

Tänä aikana olen usein törmännyt siihen, miten voidaan ilmaista sellainen asia, joka koskee kaikkia kolmea seurakuntaa ja seurakuntayhtymää. Naantalin seurakuntayhtymä voidaan ymmärtää  kapeasti vain siksi hallinnolliseksi yksiköksi, joka hoitaa yhteisiä asioita. Laajemmassa merkityksessä se on mielestäni kaikki kolme seurakuntaa työntekijöineen, luottamushenkilöineen ja kaikkineen.

Monissa seurakuntayhtymissä joidenkin asioiden kohdalla käytetään muotoa ”Turun seurakunnat” ja meillä vastaavasti voisi olla Naantalin seurakunnat.  Siitä selviää heti, että se tarkoittaa kaikkia kolmea seurakuntaa Naantalin kaupungin alueella. Itse olen toistaiseksi aristellut sen käyttöä, ettei Naantali-keskeisyys korostuisi.

Voisimmeko ainakin muussa kuin täsmällisessä hallintokielessä käyttää muotoa Naantalin seurakunnat? Esimerkiksi näin: Kaikissa Naantalin seurakunnissa suositellaan käytettävän Reilun kaupan kahvia.

Viime päivien uutisisista on sattunut korvaan muutamia hyviä sanoja - ei uusia, mutta uudessa ympäristössä käytettyjä. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari ehdotti kolmen suuren hallitusta, joka hänen mielestään voisi navigoida paremmin tässä globaalissa kriisitilanteessa.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen taas käytti puheenvuorossaan sanoja: lähimmäisenrakkaus ja naapuriapu.

Tiedämme, että navigointi tarkoittaa suomeksi aluksen ohjaamista. Alus voi kuvaannollisesti olla myös valtio, kirkko tai vaikka seurakuntayhtymä.

Vuodenvaihteessa aloitti Naantalin, Rymättylän ja Merimaskun seurakuntien muodostama seurakuntayhtymä. Olemme vielä päivittäin vähän hämmennyksissä, mitkä asiat kuuluvat yhtymälle, mitkä seurakunnalle. Jotkut työntekijät ovat nyt seurakuntayhtymän työntekijöitä, jotkut yhden seurakunnan.

Meitä voisi auttaa, jos voisimme tässä siitymävaiheen arjessa navigoida lähimmäisenrakkauden ja naapuriavun keinoin rukousta unohtamatta.

Jos olen arkipäivänä vapaalla, haen usein lapsenlapseni koulusta ja päiväkodista. Ekaluokkalainen tulee silmät loistaen luokseni, kun huomaa minut koulun pihalla. ”Otatko pastillia” on ensimmäinen kysymys. Lupaan ottaa. Hän kaivaa taskustaan yhden pastillin. Se pastilli maistuu minusta maailman parhaimmalta. Kerran hän unohti ja muisti asian vasta autossa ja kysyi, mitä sinä ajattelit, kun en antanutkaan pastillia. Sanoin unohtaneeni pastillin, kun oli niin kiva nähdä hänet.

Kun haen nelivuotiaan päiväkodista, hän menee alkuhalauksen jälkeen kaapilleen ja kaivaa sieltä aina jotain, joskus piirustuksen, joskus saksilla leikattuja kuvia ja sanoo ”Minulla on sinulle lahja”. Näitä lahjoja on jo aika paljon, enkä millään voi niistä luopua.

Näihin aikoihin moni pohtii, mitä ostaisin lahjaksi läheiselle tai ystävälle, jolla jo on kaikkea. Nykyisin voi antaa muutakin kuin tavaraa eli aineettomia lahjoja, mikä usein merkitsee oman ajan antamista. Pienikin palvelus vanhukselle tai lapsiperheelle voi joskus tuntua yhtä suurelta kuin pastilli.

Hyvää, rauhallista joulua ja valoisaa uutta vuotta!

Käväisin Raumalla lokakuun puolessa välissä ja osallistuin jumalanpalvelukseen Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Minusta on mukava mennä outoon kirkkoon ja ottaa vastaan sen kaikki anti, on monenlaista katseltavaa ja tunnusteltavaa. Ai, täälläkö on tällainen tapa lukea vaikkapa esirukoukset tai kuulutukset.

Messun toimitti Seppo Sattilainen, joka saarnasi sen sunnuntain anteeksiantamista käsittelevästä evankeliumitekstistä. Saarna teki vaikutuksen. Kuuntelin herkeämättä, kun lauseet putoilivat paikalleen toisensa jälkeen ja asia eteni ilman mitään sivupolkuja.

Kuuntelin myöhemmin Turku TV:stä Hannu Nymanin samasta aiheesta pitämän saarnan Turun tuomiokirkossa sekä Leena Flanderin puheen arkiehtoollisella. Kolme erilaista, mutta osittain  samanlaista puhetta samasta tekstistä. Tämä on vielä pientä sen rinnalla, mitä todellisuudessa tapahtuu Suomen Siionissa joka viikko. Sadat papit valmistelevat lähes samasta aiheesta puheen. Olisi mielenkiintoista saada yhden sunnuntain kaikki saarnat luettavaksi. Olisi varmaan melkoinen kirjo.

Sain Seppo Sattilaisen saarnan sähköpostissa ja jaan sen tässä kanssanne:

23. shell ”Antakaa toisillenne anteeksi” Mt 18: 15-22

Torstain IS otsikoi etusivulla ykkösaiheena ”en anna anteeksi”. Kyse oli äidistä, jonka tyttären rattijuoppo oli tappanut. Törkeään raatijuopumukseen syyllistynyt ajoi ylinopeutta ja törmäsi 23 -vuotiaaseen tyttöön rajusti ja jätti hänet vielä heitteille. Tuomio oli lopulta väliaikainen ajokielto ja1 v.2 kk ehdotonta vankeutta. hrin omaiset ja tekijä eivät ottaneet toisiinsa yhteyttä prosessin aikana.

Tekijä ei siis ollut pyytänyt tekoaan anteeksi, mutta toisaalta uhrin omaiset eivät olleet myöskään valmiita antamaan anteeksi.  Mietipä itsesi jompaankumpaan osaan. Mitä tekisit?

Jeesuksen ohje on kaksiosainen. Ensin väärin elämiseen ja tekemiseen otetaan kiinni: ”ota asia puheeksi kahden kesken”. Jos toinen ojentuu puheesta, niin mainiota. Jos ei, niin mennään puhuttamaan porukalla: ”ota mukaasi yksi tai kaksi muuta”. Ohjeet ovat kuin suoraan nykyisistä työsuojeluohjesäännöistä. Ja jos ei hyvä puhe vieläkään tehoa, niin ilmoitetaan julkisesti koko yhteisölle: ”Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle”.

Jos hän ei tottele yhteisöä, niin lopputulos on selvä, hän on itse aiheuttanut oman pois sulkemisensa yhteisöstä: ”suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin”. Silloin peli on selvä, hän on seurakunnan ja siten myös pelastuksen ulkopuolella.

Karusti sanottu vai? Ohje jatkuu: ”minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu”. Kyseessä on ns. taivasten valtakunnan avainten periaate. Tuohon sitomiseen ja päästämiseen kuuluu ensimmäisenä tehtävänä kuitenkin kuunteleminen ja asiaan paneutuminen ennen tuloksen julistamista. Mahdollinen armo on ilmaista, mutta ei halpaa, sillä se edellyttää Rtun sanoin ”totuutta salatuimpaan saakka”, mikä on tietysti perin vaikeaa ihmiselle. Pieni oman kilven kiillotus kun istuu ihmisen luonteessa niin sitkeästi. 

Lähes miljardi kristittyä ottaa Js:n ohjeesta vaarin ja toimii sen mukaan. Siihen perustuu ripin asema roomalais- ja kreikkalaiskatolisissa eli ortodoksisissa kirkoissa. Me luterilaiset tunnumme olevan enemmän tai vähemmän hukassa tämän asian kanssa. Tätä kohtaa ei yksinkertaisesti uskalleta ymmärtää näin kirjaimellisesti kuin mitä se on kirjoitettu.

Tässä kohtaa on vielä muistettava, että sitomisvalta kuuluu Jumalan valtuutuksella ihmiselle tässä maailmassa, mutta tuomiovalta taivasten valtakunnassa kuuluu sen sijaan kokonaan Jumalalle. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Kristinuskossa puhutaan laista ja evankeliumista. Tässä oli lain tehtävä - tuoda ihminen tekojensa eteen. Jeesuksen ohjeen mukainen prosessi etenee samanlaisella suppilotekniikalla kuin mitä me nykypäivänä monissa ohjeissamme harrastamme. Sen tehtävänä on saada aikaan ymmärrys siitä, mitä pahaa on tehty ja tuon ymmärryksen kautta aito katumus, sovitustyöt ja parannus.

Siis ei pelkkä katumus ja anteeksipyyntö Jumalalle vaan sen lisäksi myös väärin tekemistä paikkaavat sovitustyöt ja uuden asenteen mukainen elämä eli parannus. Tämä loppuosa on heikoilla sekä ev.-lut. kirkossa että eri toten suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vai mitä sanotte alun esimerkistä: onko tekijä todellakin sovittanut tekonsa kun hän on kärsinyt linnareissunsa ja ajokieltonsa ja maksanut sakkonsa? Vaikka ei ole esimerkiksi osoittanut katumusta uhrin omaisia kohtaan? Voisiko hän tehdä tuossa tapauksessa joitain sovitustekoja? Roomalaiskatolisilla ja ortodokseilla on tähän vastaus, onko meillä? Mitä sinä sanoisit tässä tilanteessa?

Siirrytään Jeesuksen ohjeen toiseen osaan. Mitä sitten kun tekijä osoittaakin katumusta ja seurauksena on aito anteeksipyyntö? Pietaria tämä jäi mietityttämään ja hän kysyikin asiaa Jeesukselta. Yhden kerran kyllä kai voisi antaa anteeksi, mutta mitä sitten jos teko uusiutuu? Montako kertaa? Ihan peräti seitsemänkö? Ei vaan 77 kertaa. Luku 7 on juutalaisessa kulttuurissa täydellisyyden symboli. Niin monta kertaa. Se taas vaatii todella hyvää itsetuntoa ja mielen tasapainoa. Täytyy olla toidella hyvin sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Voiko verisesti loukattu sellaista löytää.

Vaikka sitomisvalta kuuluu meille tässä elämässä, niin meidän päätehtävämme on kuitenkin toteuttaa Jumalan tahtoa maailmassa, mikä merkitsee toisten armahtamista ja oikeuden ja hyvyyden edistämistä maailmassa.

Eli onnellinen on se ihminen, joka voi vääryydet ja pahat teot antaa toiselle yhä uudelleen anteeksi. Tällainen ihminen voi hienolla tavalla tukea ja vahvistaa toisia hyvän ja oikean tekemiseen. Tällaisella ihmisellä on suuri ja vahva sielu ja hän on eittämättä oppinut ja ymmärtänyt jotain Jumalan rakkaudesta ja kyvystä antaa anteeksi. Hän toteuttaa Jumalan esimerkillistä rakkautta arjen elämässä omalla tavallaan.

Vaikka kristitty pystyisikin tekemään parannusta elämänsä aikana ja elämään hyvin, rakentavasti ja esimerkillisesti, hän ei kykene muuttumaan perin pohjin hyväksi ihmiseksi, vaan hän pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti. Tämän vuoksi myös Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä aidosti pyytää  - sen 77 x. Siinä meille esimerkki omaan elämäämme anteeksi antamisesta.

Jumala ei muistele pahuuttamme, vaan rakastaa meitä kuin lapsiaan. Tämän vuoksi kaikkien on turvauduttava Jumalan armoon, koska kukaan ei omin voimin pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta. Olemme yhtä aikaa kokonaan syntisiä ja kuitenkin Kristuksen tähden kokonaan vanhurskaita eli Jumalalle kelvollisia.

Armo on ihmiselle vaikea asia, sillä se ilmaista, mutta ei halpaa. Vaikeaksi sen tekee se, että me emme voi ansaita, ostaa tai hankkia kuten niin paljon muuta tässä elämässä tarpeellista. Meidän täytyy suostua, antautua ja ennen sitä jopa pyytää, anoa tai kerjätäkin sitä. Ja se on ylpeälle ja omiin ansioihinsa nojaavalle ihmiselle vaikeaa.

Ristin ryövärilläkin oli kuitenkin hetkensä…

Palatkaamme alun esimerkkiimme. Onko tuollaisessa tapauksessa anteeksi antoa? Jos tilanne pysyy muuttumattomana, eikä tekijä ei kadu eikä pyydä aidosti anteeksi, niin silloin ei ole anteeksi antoa. Siinä tapauksessa eri osapuolet vain yrittävät enemmän tai vähemmän onnistuneesti unohtaa asian, ja se käsittelemättömäksi ja lopun elämää vaivaavaksi möykyksi sielun uumeniin.

Saa tai ei anteeksi, tekijä voi toivottavasti antaa lopun elämänsä hyvän palvelukseen ja yrittää näin sovittaa peruuttamattoman pahan tekonsa. Sen jälkeen hän on muiden kanssa samalla viivalla armon kerjäläisenä Kaikkivaltiaan edessä. Jumala on käsittämätön Kaikkivaltias myös armon ja pelastuksen suhteen – vrt. ristin ryöväri.

Jos uhrin omaiset kuulevat aidon anteeksi pyynnön, heidän on mahdollista päästä pitkän prosessin alkuun, jossa asian tuskallisen käsittely voi alkaa ja anteeksi antokin on mahdollista. Joka tapauksessa elämän laatu voi alkaa parantua, vaikka teko ei koskaan unohdukaan. Se voi kuitenkin siirtyä elämän keskeltä taustemmalle niin, että muu elämä tulee pikku hiljaa mahdolliseksi ja nautittavaksi.

Naantalin, Rymättylän ja Merimaskun seurakunnat ovat käyneet reilun vuoden ajan neuvotteluja yhteisestä tulevaisuudesta.  Tähän jouduttiin pakosta kuntaliitoksen seurauksena ja aikaa prosessointiin oli vähän.

Ensin valmistelutyöryhmä ja sitten ohjaus- ja seurantatoimikunta tekivät ahkerasti työtä hyvän ja joustavan yhteistyön saavuttamiseksi.  Aina ei näyttänyt hyvältä eikä tuloksissa ollut kehumista, mutta eteenpäin mentiin kuitenkin.

Uudeksi haasteeksi tuli elokuussa kirkkohallituksen päätös, jonka seurauksena syntyy seurakuntayhtymä.

Nyt toimikunta on saanut työnsä hyvään vaiheeseen ja voi ainakin hiukan onnitella itseään, kun saavutti yhteisymmärryksen seurakuntayhtymän perussäännöstä ja esitti sen kirkkoneuvostoille 14.10.2008.

Kesä ei ole kesä, jos ei pääse hengellisille kesäjuhlille. Viime kesänä oli hyvä mahdollisuus osallistua Raisiossa pidetyille Sanan Suvipäiville. Päivät alkoivat jo perjantaina, mutta en jaksanut lähteä vielä silloin liikkeelle. Lauantaiaamuna sitä vastoin olin jo Hannu Nymanin jalkojen juuressa kuuntelemassa raamattutuntia: Nyt. Jeesus. Jo etukäteen ohjelmaa katsoessani totesin, että muutamille raamattutunneille pitää päästä. Kaipasin myös syvää Kansan Raamattuseuralle ominaista julistusta. Pakostakin mieleen tuli Erkki Lemisen ajat. Nyt samaa hyvää oloa olivat näillä päivillä jakamassa Nymanin lisäksi Ilkka Puhakka ja Markku Happonen.

Lauantai-illan tilaisuuden kohokohta oli kun entiseltä venäläiseltä vangilta kysyttiin, mikä olisi jokin oikein kaunis suomalainen laulu, jonka hän haluaisi kuulla. Hän sanoi: Jouluyö, juhlayö. Niinpä koko urheiluhallin täyteinen yleisö lauloi sydämensä pohjasta tämän joululaulun keskellä kukkeinta kesää.

Suvipäivien jatkona järjestetään Naantalin seurakunnassa Usko huvikses –missio 3.-5.10. Lue lisää www.naantalinseurakunta/missio.

Naantalin kirkkovaltuusto päätti kokouksessaan 25.9.2008, että jumalanpalveluksen alkamisaika ei toistaiseksi muutu. Kirkkovaltuusto halusi siirtää muutoksen tulevaisuuteen ja lisävalmisteluun.

Kokeilumielessä ja lohdutukseksi muutosta toivoneille ensimmäisen adventtisunnuntain jumalanpalvelus  aloitetaan vasta klo 11.

Vaikka kysymys on vain yhdestä tunnista, muutos tuntuu ikivanhan perinteen vuoksi suurelta.

Kirkkoneuvosto on päättänyt esittää kirkkovaltuustolle, että Naantalin kirkon jumalanpalvelus alkaisi adventista alkaen klo 11. Verkkosivuilla, Kohtaamispaikalla ja kirkossa on ollut mielipidekysely asiasta. Kysely jatkuu kirkkovaltuuston kokouspäivään  25.9.2008 saakka. Useimmat mielipiteet kannattavat uutta aikaa, mutta viime aikoina on tullut myös toisenlaisia viestejä.

Tässä kaksi näytettä. Toinen puolesta ja toinen vastaan.

- Hei! Sunnuntai on ainoa päivä jolloin saa nukkua, joten meidän perhe on todella iloinen tästä uudesta jumalanpalvelusajasta. Olemme yrittäneet käydä edes perhemessuissa, mutta usein sekin on jäänyt juuri siksi, että aamulla aika on mennyt niin tiukille. Kello yksitoista antaa tunnin lisää aikaa, mikä auttaa meidän perhettä ainakin jo tosi paljon. Jos nyt päästäisiin lähtemään liikkeelle useammin. Kiitos tuhannesti tästä uudistuksesta.

- Jumalanpalvelus aikaa ei tulisi muuttaa. Kyllä se väki sinne tulee jos haluaa, mikä aika tahansa. Kellonajan muutoksesta kärsivät seurakunnan vanhimmat jäsenet esim. vanhainkodin asukkaat. He ovat klo 11 syömässä, eivätkä näin ollen kuule heille erittäin tärkeää Jumalanpalvelusta. Jos aikaa muutetaan on syytä miettiä, mitä heille järjestetään tilalle. Muutenkin voisitte useammin käydä paikan päällä, vanhainkoti on muutaman askeleen päässä seurakuntakeskuksesta. Tietenkin loistavinta olisi jos menisitte pitämään vanhuksille ihan oman jumalanpalveluksen vanhainkotiin, kerran viikossa!!!

Päätoimittaja Juha Haapakoski oli silmäillyt Naantalin seurakunnan tilinpäätöskertomusta. Seurauksena oli johtopäätöksiä, jotka eivät ole ihan totuudenmukaisia.

Jumalanpalvelus on enemmän

Tosiasia on, että Naantalin seurakunnan pääjumalanpalveluksiin osallistuvien määrä on hiukan noussut. Naantalin jumalanpalveluksissa kävijöiden lukumäärä on koko kirkon keskiarvon yläpuolella eli 142 henkeä per jumalanpalvelus. Vastaava luku Raisiossa on 85 ja Turun tuomiokirkossa 222.

Tietenkin olemme päätoimittajan kanssa yhtä mieltä, että tavoitteenamme on saada paljon enemmän seurakuntalaisia mukaan. Yksi konkreettinen suunnitelma kynnyksen madaltamiseksi on jumalanpalvelusajan myöhäistäminen. Mahdollisesti tämän vuoden adventista alkaen Naantalin kirkon jumalanpalvelukset alkavat klo 11. Muutoksesta on parhaillaan mielipidekysely verkkosivuilla, kirkossa ja Kohtaamispaikalla.

On muistettava, että jumalanpalveluksessa on kyse enemmästä kuin fyysisesti läsnäolevista ihmisistä. Siinä ovat eri tavoin mukana kaikki kaupungin, maan ja maailman ihmiset, kun heidän puolestaan rukoillaan.

Musiikkitilaisuuksien kävijämäärät lisääntyivät

Naantalin seurakunnassa järjestetään tunnetusti keskimääräistä enemmän korkeatasoisia musiikkitilaisuuksia. Niidenkin osallistujamäärät nousivat edellisvuodesta. Myös tänä kesänä järjestetään Naantalin musiikkijuhlien päätyttyä korkeatasoinen seurakunnan oma kesämusiikkisarja..

Diakoniatyö tavoittaa myös Kohtaamispaikalla

Kaikkein suurimman tulkintavirheen päätoimittajan silmäily on saanut aikaan diakoniatyön kontakti- ja asiakasluvuissa. Tyrmäävältä näyttävä kolme vuotta sitten tapahtunut lasku selittyy tilastointitavan muutoksesta. Siitä oli kyllä maininta samalla sivulla.

Yksilökohtaisen asiakastyön lisäksi tänä päivänä diakonialla on runsaasti kokoavaa ”matalan kynnyksen” toimintaa. Esimerkiksi Kohtaamispaikka kokosi kahvioon ja kirpputorille sekä erilaisiin ohjelma- ja ryhmätilanteisiin yli 10 000 osallistujaa.

Lapsityö kohtaa koko perheen

Kirkon lapsityö oli aiemmin pelkästään kokoavaa viikkotoimintaa, jolloin viikoittaisissa päiväkerhoissa kävi noin puolet koko ikäluokasta eli 3 – 6 vuotiaista. Pyhäkouluissa kävi myös enemmän lapsia. Mutta päivähoitorakenteet ovat muuttuneet päiväkotikeskeisiksi ja 6-vuotiaat ovat nykyisin kunnan esikoulussa. Siitä johtuu, että päiväkerholaisten määrä on laskenut. Tilalle on kehitetty erilaisia perhe-, vauva-, koululais-, hoitajalapsikerhoja, lapsiparkkitoimintaa, retkiä, koko perheen tapahtumia, päiväkotikäyntejä ja leirejä.

Monimuotoinen työ tavoittaa viikoittain satoja perheitä.

Toiminnasta ei ole tingitty

Naantalin seurakunnan talous on vakaalla pohjalla. Taloutta on hoidettu lakien, säädösten ja ohjeiden mukaisesti niin kuin julkisyhteisössä kuuluukin. Tuloveroprosentin pitäminen alhaisena eli 1,15 prosentissa on kaikkien seurakuntalaisten edun mukaista. Tämän edun saavat seurakuntaliitoksen myötä myös Rymättylän ja Merimaskun seurakuntien jäsenet. Naantalin seurakunnan ei ole tarvinnut tinkiä toiminnasta niukan talouden vuoksi.

Naantalin seurakunnan suunnitellut investoinnit vuosille 2009 – 2011 ovat toisin kuin päätoimittaja väittää yli 3 milj. euroa. Luvassa on kirkon sisätilojen, Nuhjalan seurakuntakodin ja seurakuntakeskuksen toimistosiiven peruskorjaukset.

Tilinpäätös- ja toimintakertomus laaditaan hallinnon käsittelyä varten eikä siksi avaudu ilman lisäselvityksiä tavalliselle lukijalle, mutta on silti julkinen asiakirja..

Seurakunnan toiminnan päätavoite on ihminen ja seurakunnan sanoma, joita toteutetaan maallisilla rahoilla. Kuka osaa sanoa, mikä se oikea suhde on?