Sain joitakin aikoja sitten eräältä ystävältäni viestin. Hän oli lukenut Martti Lindqvistiä ja halusi jakaa löytämäänsä. Jaan sen nyt teidän kanssanne:
 
"Jos joku todistaisi kristinuskon 'tieteellisesti oikeaksi' elämänselitykseksi, minä sanoutuisin irti siitä uskonnosta. Tieteellisesti todistettuun uskoon pitäytyminen olisi omaan varaani jättäytymistä. Selitetty jumala ei olisi Jumala vaan pohjimmiltaan minä itse. Todistettu usko ei antaisi minulle mahdollisuutta peilautua olemiseni ytimessä siihen Jumalaan, joka on minua vastapäätä yhtä käsittämättömänä ja elävänä kuin minä itse."
 
Epäileminen ei ole vaarallista, kysyminen ei ole vaarallista. Vaarallista on se, jos kuvittelee voivansa selittää tyhjentävästi ja aukottomasti Jumalan todellisuuden, Jumalan salaisuuden ja pelastuksen ihmeen, armon...
 
"Armo voi toteutua vain siellä, missä antaudutaan sen varaan, mitä ei voi ymmärtää eikä hallita. ...Tämä näkyy kirkkaana rakkaudessa, joka on oman haavoittuvuutensa lahjoittamista toiselle siinä toivossa, että tulee vastaanotetuksi eikä tuhotuksi."